Aamuahdistusta

Aamuisin on niin pimeää, niin pimeää!! Tänäkin aamuna ajattelin, että herätyskello EI VOI olla tosissaan, kun se rämähti pilkkopimeässä huoneessa soimaan. 7.00, AS IF! Iltavirkun ihmisen piinakuukaudet ovat alkaneet!

Vieläkö joku muistaa sen tutkimuksen, jossa todettiin, että laihat työnhakijat saavat lihavia helpommin työpaikan, jos hakijat ovat muuten tasavertaiset? Tutkimuksen mukaan lihavuuteen liitetään ilman perusteita huonoja ominaisuuksia kuten laiskuus, huono itsekuri, saamattomuus ja ahneus. Ikäänkuin lepsuilu yhdellä elämän osa-alueella määräisi koko persoonallisuutta (saatikaan sitten niissä tapauksissa, joissa lihavuus on tahatonta ja sairauden aiheuttamaa!!)!

Miten tämä sitten liittyy lähestyvään kaamokseen? Koska me iltavirkut olemme samankaltainen laiskaksi väitetty ja syrjitty ihmisryhmä. Yhteiskuntamme ihailee aamuaktiivisuutta. Työyhteisössä aikaista töihintuloa arvostetaan ylettömästi. Kukapa arvostaisi sitä, joka kymmeneltä kömpii silmät puoliummessa toimistolle, vaikka tämä työntekijä istuisikin töissä iltaan asti. Eihän kukaan enää seitsemältä ole katsomassa kun iltavirkulla on paras työdraivi päällä! Ja kahvitunnilla aamuvirkut, nuo hurskastelijat, rehentelevät kuinka sunnuntaina olivat jo ennen puoltapäivää siivonneet, tehneet karjalanpiirakat, käyneet sienestämässä ja pesemässä auton. "Ja silloin kahdeltatoista laiska nuoriso rupesi vasta heräilemään. Kyllä siinä menee ihan koko päivä hukkaan!" AARGH!!! En minäkään rehentele, että "Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vedin perskännit, kävin kolmessa baarissa, tanssin kaksi tuntia ja suoriuduin maanpuolustusjohdon tasoisista taktisista kuvioista vapaata taksia etsiessäni. Kyllä nukkuessa menee ihan koko yö hukkaan!". Tai jos sanoisin näin, aamuvirkut vilkaisisivat toisiaan "selkärangaton ihminen, sisällötön elämä, alkava alkoholiongelma" -katseellaan!

Minun biorytmini toimii niin, että olen iltaseitsemästä-iltayhdeksään aktiivisimmillani ja tehokkaimmillani. Näin on aina ollut ja tulee ehkä aina olemaan. Miksi aamuaktiivisuus ylipäätänsä on arvostetumpaa kuin ilta-aktiivisuus? Miksi samat asiat tulevat muka jotenkin paremmin hoidettua jos ne tekee aikaisin aamulla? Ihmisten korkein aktiivisuustaso sijoittuu geneettisistä syistä eri vuorokauden aikoihin, miksi siihen liitetään moraalisia arvoja?

Olen päättänyt, että tänä talvena en syyllisty siitä, että todennäköisesti en kertaakaan ehdi kahdeksaksi töihin enkä osta sitä kirkasvalolamppua vaikka työkaverit sitä ehdottelevat. Tai että nukun kahteen iltapäivällä sunnuntaisin ja en mahdollisesti kertaakaan ehdi ulkoilemaan ennen auringonlaskua.

Voisikohan meille iltavirkuille kehittää jonkun handicap-tarran? Ennen puoltapäivää tarran haltija olisi oikeutettu kahteen istumapaikkaan bussissa (makuupaikka!), saisi ohitella kahvijonossa (heräämisapua!) ja olisi syyntakeeton työpaikalla mokaillessaan. Aamuvirkuille oma handicap-tarra? Ei todellakaan, systeemi toimii jo muutenkin teidän ehdoillanne!